23.8.2010

Kannattaako arvostella sosiaalista mediaa, jos ei tiedä siitä mitään?

Olen sosiaalisen median äänen kannattaja. Olen täysin varma siitä, että jonain päivänä sosiaalisen median asema yrityksissä on sama kuin verkkosivujen asema: jos yritys ei ole läsnä sosiaalisessa mediassa, ei yritystä ole olemassa. Vai kuinka moni enää tänä päivänä uskaltaa luottaa sellaisiin yrityksiin, joilla ei ole verkkosivuja?

Viime viikolla piikiksi lihaani tunkeutui Talouselämä. Sinänsä erinomainen lehti, jonka käteen saatuaan jaksaa lukea kannesta kanteen. Lehti julkaisi artikkelin otsikolla ”Facebook-huuma menee ohi”. Artikkelin kirjoittaja oli Talouselämän uutispäällikkö Hanna Rajalahti, joka ei itse käytä Facebookia. Siis mihin kumman ”asiantuntemukseen” Rajalahti väitteensä perustaa. En minä sitä tarkoita, etteikö FB jonain päivänä voisi vaikka hiipuakin, mutta en itse ehkä uskaltaisi kirjoittaa mistään tuotteesta monen sivun artikkelia, jos en ole edes testannut tuotetta. Aika noloa.


Yleisesti ottaen sosiaalisten medioiden arvostelijoissa siis ihmetyttää tuo suppea näkökanta., jossa vähintäänkin markkinoinnille avautuvat mahdollisuudet sivuutetaan täysin. Onhan se niin, että valtaosa kuluttajista ei ole vielä tajunnut sitä, että kaikki on julkista ja niin edelleen. Mutta saman aikaisesti kukaan arvostelijoista ei ole älynnyt, että maailma on muuttunut eikä se muutu enää takaisin. Ei kyse ole huumasta, vaan normaalia nopeammasta muutoksesta. Kuluttajien käyttäytyminen on siirtynyt suurelta osalta verkkoon, puskaradio on saanut aivan eksponentiaaliset mittakaavat ja yritysten menestykseen vaikuttaa niiden menestys sosiaalisissa medioissa enemmän kuin monet perinteiset markkinoinnin keinot.

Ja jos nyt oikein pilkkua viilataan niin Rajalahti luulee, että
  • Facebookissa on ei tykkää -nappi
  • Facebookissa on ”arviolta yli miljoona” suomalaista (meitä on kohta kaksi miljoonaa)
  • Yritykset eivät ole onnistuneet sosiaalisen median kampanjoissa (jo pelkästään suomalaisia menestystarinoita FB markkinoinnissa on runsaasti)
  • Jukka Mutasen faniryhmään liittyi yli 80 000 fania (niitä oli yli 100 000)
  • Tunnettujen organisaatioiden kuten Greenpeacen ja Unicefin fanimäärä on vain parin tuhannen luokkaa (Greenpeacen  fanimäärä on maailmanlaajuisesti ilmeisesti yli miljoona ja Unicefin yli 300 000)


p.s. Muistatteko kun IBM:n toimitusjohtaja Thomas Watson arveli vuonna 1943, että maailmassa tarvitaan noin viisi tietokonetta.

P.p.s. Tiedän, että nykyään pitäisi puhua tykkääjistä,  mutta sana ”fani” on jo juurtunut sanastooni.