23.3.2016

Kohtaamisia junassa

Matkustan nykyään paljon junalla. Päiväreissuja Jyväskylästä Helsinkiin ja takaisin on usein kaksikin per viikko. Tyypillisesti kaipaan raskaan työpäivän päätteeksi omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mieluiten vastaan mahdollisimman lyhyesti, jos joku tuntematon sattuu puhuttelemaan junassa.
Nyt olen kuitenkin yllättänyt itseni jonkun kerran ja avannut keskustelun kanssamatkustajan kanssa.

Eilen vastapäisellä penkillä istui herrasmies puku päällä. Hänellä oli käsissään erään kansainvälisen teollisuusyrityksen uunituore tilinpäätös. Oli kuulemma käynyt yhtiökokouksessa kuulemassa miten nykyinen, nuorempi polvi hoitaa asioita. Kuulemma ihan hyvin.

Ehdin matkan aikana kuulla herrasmiehen mielenkiintoisista vaiheista eri vuosikymmenillä kyseisen yrityksen palveluksessa. Kuten sen, miten hän nuorena insinöörinä 60-luvulla oli pystyttämässä yhtä Suomen ensimmäisistä tietokoneista, jolla sitten tehtiin laskutoimituksia vuorotellen Jyväskylän yliopiston Tilastotieteiden laitoksen kanssa. Tai kun hän 90-luvun alussa oli käynyt Kiinassa perustamassa ja johtamassa uutta tehdasta ja samalla yritetty viedä länsimaista managementiä itään. Tehdas saatiin pystyyn ja Kiinan vuodet olivat antoisia, mutta toisinaan siellä ollessa oli huoli suomalaisista perheistä ja pienistä lapsista, terveydenhuolto kun oli mitä oli.

Herrasmies pohti sitä miten nykyajan perheet toimivat kun molemmat puolisot käyvät töissä. Kerroin sähköisestä kalenteristamme ja siitä miten työmatkojani suunnitellessa katson molempien kalenterit varmistaakseni ettei tule päällekkäisyyksiä. Iltaisin pitää aina sopia seuraavan päivän kuskaukset ja kotitöihin osallistuu koko perhe.

Keskustelimme me monesta muustakin asiasta. Oli oikein mukava matka. Jäimme molemmat pois junasta Jyväskylän asemalla. Kiitin herrasmiestä mukavasta seurasta ja toivotin hyvää syntymäpäivää sillä hänellä on huomenna 80-vuotissyntymäpäivä.

Matkailu avartaa. Olen kiitollinen.