Viime viikolla piikiksi lihaani tunkeutui Talouselämä. Sinänsä erinomainen lehti, jonka käteen saatuaan jaksaa lukea kannesta kanteen. Lehti julkaisi artikkelin otsikolla ”Facebook-huuma menee ohi”. Artikkelin kirjoittaja oli Talouselämän uutispäällikkö Hanna Rajalahti, joka ei itse käytä Facebookia. Siis mihin kumman ”asiantuntemukseen” Rajalahti väitteensä perustaa. En minä sitä tarkoita, etteikö FB jonain päivänä voisi vaikka hiipuakin, mutta en itse ehkä uskaltaisi kirjoittaa mistään tuotteesta monen sivun artikkelia, jos en ole edes testannut tuotetta. Aika noloa.
Yleisesti ottaen sosiaalisten medioiden arvostelijoissa siis ihmetyttää tuo suppea näkökanta., jossa vähintäänkin markkinoinnille avautuvat mahdollisuudet sivuutetaan täysin. Onhan se niin, että valtaosa kuluttajista ei ole vielä tajunnut sitä, että kaikki on julkista ja niin edelleen. Mutta saman aikaisesti kukaan arvostelijoista ei ole älynnyt, että maailma on muuttunut eikä se muutu enää takaisin. Ei kyse ole huumasta, vaan normaalia nopeammasta muutoksesta. Kuluttajien käyttäytyminen on siirtynyt suurelta osalta verkkoon, puskaradio on saanut aivan eksponentiaaliset mittakaavat ja yritysten menestykseen vaikuttaa niiden menestys sosiaalisissa medioissa enemmän kuin monet perinteiset markkinoinnin keinot.
Ja jos nyt oikein pilkkua viilataan niin Rajalahti luulee, että
- Facebookissa on ei tykkää -nappi
- Facebookissa on ”arviolta yli miljoona” suomalaista (meitä on kohta kaksi miljoonaa)
- Yritykset eivät ole onnistuneet sosiaalisen median kampanjoissa (jo pelkästään suomalaisia menestystarinoita FB markkinoinnissa on runsaasti)
- Jukka Mutasen faniryhmään liittyi yli 80 000 fania (niitä oli yli 100 000)
- Tunnettujen organisaatioiden kuten Greenpeacen ja Unicefin fanimäärä on vain parin tuhannen luokkaa (Greenpeacen fanimäärä on maailmanlaajuisesti ilmeisesti yli miljoona ja Unicefin yli 300 000)
p.s. Muistatteko kun IBM:n toimitusjohtaja Thomas Watson arveli vuonna 1943, että maailmassa tarvitaan noin viisi tietokonetta.
P.p.s. Tiedän, että nykyään pitäisi puhua tykkääjistä, mutta sana ”fani” on jo juurtunut sanastooni.
Täysin samaa mieltä kanssasi artikkelista, kun luin sen. Ja bongasin samat asiavirheetkin. Lisäksi todettiin, että käyttäjät joutuvat OHJELMOIMAAN tietoturva-asetukset!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus Hale.
VastaaPoistaKaipaan koulutukseeni erityisesti hyviä kotimaisia FB-menestystarinoita pk-sektorilta. Voisitko vinkata Audin, Silja Linen ja muiden joukkoon.
Itse arvostan esimerkiksi Reetta Koskea ja Ordinarea. Jo odatan suuria Kindalta.
Oma lajinsa ovat myös nämä, jotka perustavat tilin esimerkiksi Twitteriin tai Facebookiin ja that's it. Sitten sanovat, että onpa tyhmää ja eihän niistä palveluista ole mihinkään. Kun sitten kysyn vaikkapa että montaako seuraat Twitterissä, saan vastaani lasittuneen katseen ja vastauksen "en yhtään". Eipä somesta mitään saa ellei sitä käytä ja erityisesti: ellei itse halua antaa yhtään mitään.
VastaaPoistaOsa paperimediasta puolustaa tiukasti omia linnakkeitaan vähättelemällä uusia medioita. Valistuneimmat tulevat osaksi sosiaalisen median pääomaa.
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaTosiaan, Kalle, tuota ohjelmointijuttua en bongannutkaan itse.
Ajatusvesa: Olen käyttänyt hyvinä case-esimerkkeinä itse esim. Kotijäätelöä, joka hyödyntää sosiaalista mediaa viksusti myös omaan tuotekehitykseensä ja ottaa FB sivuillaan vinkkejä vastaan tuotevalikoiman kehittämisessä. Toinen esimerkki erityisesti b2b somesta on Aava & Bangin FB profiili, joka ei määrällisesti ole siitä laajimmasta päästä, mutta on onnistunut saamaan lukijoikseen potentiaalisia asiakkaita ja tehnyt lisäkauppaa profiilin kautta.
Outi, tuo sama asia harmittanut minuakin ja on joskus tosi tuskastuttavaa aloittaa some-koulutus, kun yleisön ennakkokäsitys on tuota luokkaa. Toisaalta sitten onnistumisen riemukin on mukava tunne, kun koulutuksen jälkeen on onnistunut murtamaan käsityksiä.
Juffen kanssa olen samaa mieltä printtimedian vanhakantaisuudesta ja siihen liittyen onkin huvittavaa, kun keltaiset sivut ym. markkinoivat juuri nyt tosi voimakkaasti ja lupaavat kassakoneen kilinää. Printtimedioista tosin ainakin Keskisuomalainen on nähtävästi onnistunut sosiaalisissa medioissa hyvin.