Elämme sisäpoliittisesti mielenkiintoisia aikoja. Suomi
valmistautuu presidentinvaaleihin jytky tuoreessa muistissaan. Vaaleja
odotetaan innolla ja kauhulla. Toisaalta pelätään jytkyn saavan jatkoa,
toisaalta uumoillaan sitä, että suomalaiset haluavat osoittaa itselleen ja
muulle maailmalle, että maahamme mahtuu myös avoimen ajattelun kannattajia.
Selkeä merkki tästä oli jo Vihreiden saama jäsenryntäys
välittömästi eduskuntavaalien jälkeen. Myös sosiaalisessa mediassa kuohahti. Lukuisia
kansainvälisyyttä, suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta kannattavia ryhmiä,
sivuja ja blogikirjoituksia julkaistiin. Näihin liittyi hetkessä satoja
tuhansia suomalaisia.
Sinällään tuo poliittinen someilmiö on varsin kiinnostava.
Jostain syystä poliitikot ja valtaapitävät vieläkin näkevät sosiaalisen median
edelleen jotenkin oikeasta elämästä irrallisena ilmiönä, joka vain hieman
saattaa vaikuttaa vaalituloksiin. Näin ei kuitenkaan ole. Kun esimerkiksi
Facebook-sivusta otsikolla”Minun Suomeni on kansainvälinen” tykkää reilu 46 000
henkilöä (tilanne 13.11.2011) tarkoittaa se kirjaimellisesti sitä, että tuo
määrä ihmisiä ei ainakaan äänestänyt tai aio jatkossakaan äänestää Perussuomalaisia.
Toinen suuren suosion saanut ryhmä oli ”Minä en äänestänyt Perussuomalaisia”.
Voisiko enää suorempaa ilmaisua löytyä?
Minua itseäni henkilökohtaisesti ja ammatillisesti kiehtoo
tämä tilanne äärimmäisen paljon. Pystymmekö me someaktiivit todistamaan, että
se mitä somessa tapahtuu on myös kuva siitä miten toimimme, ajattelemme ja
(äänestys)käyttäydymme silloin kun sormemme eivät ole näppiksellä? Entä
pystymmekö me liberaalit someaktiivit omalla työllämme vaikuttamaan siihen,
että Suomi ja suomalaiset osoittavat koko maailmalle että oikeasti suurin osa
meistä kannattaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta? Ainakin aion kantaa oman
korteni kekoon ja yrittää: Lyhyestä virsi kaunis. Eiköhän pidetä huolta siitä,
että Haavisto voittaa Soinin ensimmäisellä kierroksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti